On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että Suomen rajustikin vaihtelevat lämpötilat eivät ole ideaaleja kasviperäisten raaka-aineiden tuottamiselle. Suomen talvi on ennen kaikkea kylmä, pimeä ja pitkä,  joten varsinaisia viljelykuukausia ei Suomessa ole kuin muutama. Valtio, jossa vuosilämpötilat eivät koe dramaattisia muutoksia ovat paljon stabiilimpia ympäristöjä erinäisten raaka-aineiden kasvattamiselle. Jotta Suomen maatalous pystyy ylipäätänsä tuottamaan esimerkiksi viljaa, siipikarjaa tai muita maataloustuotteita tarvitaan erilaisia ratkaisuja tasaiselle ja kannattavalle tuotannolle.

Tasainen tuotanto haastavissa olosuhteissa tarkoittaa yleisesti ottaen monimutkaista laitteistoa tai mekanismia, jota varten suurin osa maatalousyrittäjistä joutuu ottamaan monien miljoonien lainat hankkiakseen tarvittavan laitteiston pyörittämään tuotantoaan. Kalliin laitteiston lisäksi maatalousyrittäjillä on usein myös tarvetta lisätyövoimalle, joka sekin tuo mukanaan omat kulunsa, veroista puhumattakaan. Valtiot, joilla on ideaali sijainti esimerkiksi viljelyn suhteen eivät tarvitse samalla tavalla kalliita laitteita pystyäkseen pitämään tuotantonsa käynnissä.

Korkea verotus rasittaa maanviljelijöitä

Erinäisten laitehankintojen lisäksi suomalaista työntekijää painaa kovat verot. Maanviljelijät ovat usein yksityisyrittäjiä ja Suomeen verrattaessa harva valtio on asettanut yhtä korkean verotussysteemin yksityisyrittäjille. Suomessa on hyvin hankalaa ensinnäkään perustaa omaa yritystä saati pyörittää sitä. Verrataan seuraavaksi suomalaista maatalousyrittäjää esimerkiksi lähes mihin tahansa Aasian tai Etelä-Amerikan valtioon: lämpötilat ja maaperä on ideaalia viljelylle, verotus sekä palkkataso ovat Suomea moninkertaisesti matalampia.

Kun Suomessa pystytään tuottamaan viljaa muutaman kuukauden ajan vuodessa, on esimerkiksi Brasiliassa mahdollista jatkaa tuotantoa läpi vuoden. Brasilian viljantuotto  on moninkertainen Suomeen verrattuna. Kuvittele nyt, että Brasilia lähtisi vapaakauppaan mukaan ja haluaisi tuoda pysyvästi Suomen markkinoille omat viljatuotteensa. Miten suomalainen maatalousyrittäjä pystyy mitenkään kilpailemaan brasilialaisen massatuottajan kanssa kun lähtökohdat viljelylle ovat kuin kolikon kaksi eri puolta? Sen lisäksi, että raaka-aineita voidaan tuottaa ympäri vuoden, ovat kasvatusmenetelmät usein myös kyseenalaisia sekä sisältävät paljon ihmiselle haitallisia kemikaaleja, jotka voivat muokata tuotetta geneettisesti sekä muita torjunta-aineita aiheuttaen voimakkaita allergisia reaktioita herkälle kuluttajalle. Suomessa sen sijaan on viljelylle ja sallittaville lannoitteille sekä ravinteille tarkat säädökset, joita maanviljelijän on pakko noudattaa saadakseen tuotteensa myyntiin.

Geenimanipulointi lisää epäreilua kilpailua

Maailmalla kuohuttanut Monsanto on viljelyn pioneeri. Monsanto on jalostanut useita tärkeitä vilja- ja riisilajikkeita geenimanipuloinnin avulla nostaen viljellyn tuotteen satoa moninkertaisesti. Geenimanipuloinnin avulla Monsanto on myös luonut lajikkeita, jotka ovat immuuneja tuholaisille sekä kestävät hyvin ääriolosuhteita. Tämä on tietysti erittäin positiivinen uutinen alueilla, joissa ihmiset kokevat nälänhätää päivittäin ja viljely on erittäin hankalaa esimerkiksi äärimmäisen korkean lämpötilan takia.

Vaikka heidän perimmäinen tarkoituksensa on varmasti hyvä, ovat he saaneet myös paljon kritiikkiä geenimanipuloinnista, sillä eräät tieteelliset tutkimukset ovat antaneet hyvinkin ristiriitaisia tuloksia geenimanipuloitujen tuotteiden turvallisuudesta. Minkä takia tämä sitten liittyy Suomen tilanteeseen? Koska Monsanto on globaalisti laajalle levinnyt konserni, ovat sen kasvatusmetodit äärimmäisen tehokkuun lisäksi erittäin edullisia. Suomen alistuessa vapaakaupalle ei ole epäilystäkään etteivätkö Monsanton kaltaiset jättiläiset käyttäisi myös Suomen markkinoita hyväkseen anastaen markkinat pienyrittäjiltä.

Eettiset ongelmat

Erilaisten torjunta-aineiden käytön lisäksi on hyvin tärkeää pohtia ovatko työntekijöiden olosuhteet sekä raaka-aineen tuotantotavat tarpeeksi eettiset globaalilla mittapuulla. Esimerkiksi kaakaopapujen kasvatus (sinänsä irrelevantti seikka Suomen tilanteeseen liittyen) on useaan otteeseen ollut median tarkastelun alla erinäisten lapsityövoimaepäilyjen takia. Jokaisen kuluttujan on syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan minkälaista työtä haluaa oikeastaan tukea. Olisiko järkevämpää tukea kotimaista, lähellä kasvatettua tuotetta, joka jo sinänsä auttaa tuottajaa maksamaan palkkaa työntekijöille ja saamaan elantoa itsellensä, vai tukea kasvotonta maapallon toisella puolella sijaitsevaa tuottajaa, joka laadun sijaan kiinnittää huomiota massatuotantoon maksimoidakseen voiton itsellensä.

Sallimalla vapaakaupan Suomen maatalous langetetaan polvilleen ajaen suomalaiset maatalousyrittäjät ahdinkoon ulkomaisten markkinoiden vyöryessä kulovalkean tavoin suomalaisiin päivittäistavarakauppoihin. Ensivaikutelma muutoksesta voi olla vähävaraisen kuluttajan silmissä erittäin positiivinen, mutta totuus valkenee kuluttajalle ennen pitkää, kun rahat maatalousyritysten pyörittämiselle revitään veronmaksajien palkkapusseista. Heikko taloudellinen tilanne heijastuu suoraan kansan tyytyväisyyteen ja täten Suomen hallitus syöksyy kuolemankierteeseen, jossa veroja on pakko nostaa ja leikkauksia lisättävä.

Ei ole ollenkaan liioiteltua väittää, että taloudellinen tappio maatalouden saralla ei vaikuttaisi myös näennäisesti täysin liittymättömiin valtiolle ja kansalle tärkeisiin osa-alueisiin kuten terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Ennen pitkää valtio kerryttää liikaa velkaa ja suomalaiset pankit ajautuvat konkurssiin luoden samankaltaisen tilanteen kuin Kreikan tapauksessa. Nyt on aika pysähtyä ajattelemaan; haluammeko tukea suomalaista ja edesauttaa valtion hyvinvointia vai heittää valtiomme ja hyvinvointimme konkurssikierteeseen edistäen omaa tuhoamme?

Vapaakauppa heikentää kotimaisen tuotteen myyntivoimaa

Kokonaisuudessaan vapaakauppa heikentäisi kotimaisen tuotteen myyntivoimaa vaikuttaen lineaarisesti monen maatalousyrittäjän toimeentuloon ja sitä kautta lisäisi esteitä aikaisemmin mainitun lainan takaisinmaksulle, mutta veisi myös suuren määrän mahdollisia työpaikkoja tulojen vähentyessä. On myös hyvin todennäköistä, että valtio sekä pankit eivät olisi enää yhtä myöntyväisiä monen miljoonan euron lainoille maatalouden tuotettavuuden ollessa vaakalaudalla. Pienyrittäjillä ei yksinkertaisesti olisi mahdollisuutta kilpailla halvan massatuotteen rinnalla. Suomen maatalouden muuttuessa omavaraisesta ulkopuolisten suhteiden varaan, luo tämä kompleksisia ongelmia esimerkiksi poliittisissa konfliktitilanteissa. Avaan ajatuksiani aiheeseen liittyen vielä myöhemmin kirjoituksessani.

FacebookTwitterGoogle+Jaa